Byrokratia osa3

Kolminkertainen eläköön huuto. Berlingo saatiin Juhan nimistä tullin nimiin ja siitä toivottavasti eteenpäin joskus Zakrin kylän nimiin. Helpolla ei päästy, varsinkaan Juha. Pitkä päivä kuumissa toimistoissa ilman kunnon määrää vettä johti nestehukkaan ja jonkin sortin auringonpistokseen. Tänään tulimme Marakeshiin ja huilattiin matkalla kahvilan lattialla kun meinasi taju häipyä. Nyt olo on parempi ja kuume on laskemaan päin. Peittelimme juuri pojan vällyihin. Poikalapsi nukkuu ja kolme idän tietäjää valvoo.

Kuvia Zakrista

Tyttö koulun ulkopuolella

Koululainen

Koululaisia.

Zakr

Juha ja pojat.

Pyörä meni 100% oikealle tyypille.

Poitsut.

Maamme laulun harjoitukset

http://vimeo.com/44756076

Byrokratiaa osa 2

Ei onnistunut auton luovutus vielä tänään. Huomenna uusi yritys. Päivän saldoksi jäi lähinnä Juhan syntymäajan ihmettely. Passissa lukee 1980 ja asiakirjassa pelkkä 80. Tämä oli virkamiehille liikaa. Täytynee leipoa kakku huomiseksi, josko alkaisi hommat luistaa. Hyvää yötä.

Byrokratiaa

Tällä hetkellä Juha ja Nuutti ovat tullissa ja katsastuskonttorilla. Yritämme saada luovutettua auton Juhan nimistä koulun rehtorin nimiin ja Juhan passista automerkintä pois. Eilen meni koko päivä toimistoissa ruotien. Kaikki tarvittavat paperit löytyvät, mutta kielimuuri ja byrokratia vaikeuttaa asioita.

Tänään on uusi yritys. Toivotaan että pojat palaavat hotelille hyvin uutisin ja päästään jatkamaan kohti Marakeshia ja rehtori saa Berlingon haltuunsa. Saadaan myös kamera auton kontista ja päästään päivittämään blogiin kuvia Zakrista.

Zakr

Lauantaina 23.6.

Varhain aamulla lähdimme Berlingolla kohti Zakrin kylää. Matkan varrella poimimme kyytiin paikallisia vaikuttajia. Käännyimme aina vain pienemille teille kunnes lopulta olimme kivikoisella polkutiellä, joka luikerteli jyrkästi kohoavien vuortenseinämien välissä. Tunnelma Berlingossa oli jännittynyt. Hetki jota kaikki olivat odottaneet pitkään olisi kohta käsillä.

Pitkän mönkimisen jälkeen Zakrin kylän koulu pilkisti vihdoin vuorten välistä. Koulun portin molemmin puolin liehui Marokon ja Suomen liput. Koko kylä oli asettunut pihalle kahteen riviin, muodostaen tervetuliaiskujan. Miehet muodostivat toisen rivin ja lapset toisen. Naiset istuivat kauempana takana. Lapset lauloivat kun etenimme kujaa kätellen jokaista miestä.

Kujan päässä asetuimme avonaiseen telttaan, josta näki koulun pihalle. Kanssamme teltassa istuivat yhteisön vaikutusvaltaiset henkilöt, imaami, kylänpäälikkö, johtajia, Muhammed. Joimme teetä Marokkolaiseen tapaan, puheita pidettiin, lauluja laulettiin. Lauloimme vastineeksi maammelaulun. Aika epätodellista katsella Marokon vuoristossa liehuvaa Suomen lippua, kun samalla muistelee kansallislaulumme sanoja. Neljän hengen kuoroksi biisi meni kuitenkin ihan hyvin.

Taustalla kohoavat vuoret, uhmaavan tumma taivas ja tuulessa soivat Koraanin säkeet, joita nuori koululaistyttö lauloi, jännityksestä vapisevalla äänellä, veivät meidät toiseen aikaan. Tuntui samalta kuin hetkeä ennen kun lähdet Indiana Jonesin kanssa vuoren sisään luolaan etsimään muinaista aaretta. Kaikkihan tietävät sen tunteen.

Seuraavaksi söimme about tuhannen tarjottimen verran ruokaa, joimme teetä, juttelimme ja vahdoimme sähköpostiosoitteita. Tunnelma alkoi kääntyä vähemmän viralliseksi.

Ruoan jälkeen kuljimme ympäri koulun pihaa. Lapset ja ei enää niin lapset innostuivat Antin ja Svenin kameroista. Hassut naamat toimivat näköjään missä päin maailmaa tahansa. Lapset räkättivät.

Meille oli muutaman päivän verran vakuuteltu, että kylä odottaa meitä kovasti ja kaikki ovat vilpittömän iloisia saapumisestamme. Kun katseli ympärilleen, oli helppo yhtyä väitteeseen.

Päivä oli yksi mieleenpainuvimmista päivistä, ellei mieleenpainuvin, Berlingon matkalaisille.


Sunnutaina 24.6.

Vierailimme Marokon parlamentin edustajan kotona. Kaunis koti tarjosi tutun kuvion. Ruokaa kannettiin tarjotin kaupalla eteemme ja Turku - Zakr kävi kimppuun. Vihanneksia, hedelmiä, lihaa, nuudelimaisella asialla täytettyä kanaa, riisiä, herkullisa vihanneksia. Erittäin maukas lounas.

Ruoan jälkeen koko seurue asettui sohville pötköttelemään. Valot himmennettiin ja hetkenpäästä eri puolilta huonetta kuului kuorstausta. Vaikea kuvitella sama tilanne esim. Kataisen kotona.

Illalla kävimme Hammamissa. Otettiin pesu ja hieronta. Holvikaarissa raikui huuto kun raavat Marokon miehet ottivat poitsut käsittelyyn. Mahtava ja rentoutunut tunne oli jälkeen päin.

Hamamin jälkeen söimme kaupungin johtajan luona illallisen. Tuttu kuvio jälleen kerran. Tarjottimia, ruokaa, tiedättehän.

Goulmima

Perjantaina 22.6.

Rabatista jatkoimme matkaa kohti Goulmimaa. Vuoristoinen nousu laittoi Berlingon kiehumaan. Onneksi löysimme pitkän nousun päässä huoltoaseman, jossa Berlingo sai ensiapua. Huoltamon nauravaiset automiehet viilensivät moottorin ja puhdistivat jäähdyttmen. Berlingo oli taas valmis jatkamaan.

Goulmimaan saavuttiin illan pimeässä. Asetuimme taloksi Zakrin koulun rehtorin Muhammedin kotiin. Pääsimme suoraan illallispöytään ja ruokaa kannettiin pöytään suunnilleen saman verran kuin suomalaisissa häissä yhteensä.

Dris Rabatista sanoi jotain minkä olemme saaneet kokea varsin perinpohjaisesti:

"In Morocco eating is never a problem."

Lähipäivinä olemme vieraileet useissa kodeissa ja juuri kun olet saanut yhden tarjottimen putsattua, seuraava odottaa pöytään asettamista. Tarjotin tarkoittaa tässä tapauksessa pienen kahvipöydän kokoista lautasta joka on kukkurallaan ruokaa. Lihavartaita, kanaa, cus cusia, riisiä, sooseja, vihanneksia ja hedelmiä. Syöminen ei tosiaan ole Marokossa ongelma. Vai onko sittenkin.

Muhammedin perheen naiset olivat valmistaneet meille saapumisen kunniaksi cus cusia, jota tarjoillaan yleensä pyhänä. Tunsimme itsemme erityisen tervetulleiksi. Illallisen jälkeen kipusimme talon katolle, jonne levitimme suuria mattoja, joiden päällä nukkua. Katselimme tähtitaivasta ja yön viiletessä unikin hiipi silmään.

Iloiset automiehet, jotka show -elkein pelastavat työksensä
suomalaisia automatkailijoita. Juha lahjoitti ukoille
Turku - Zakr T-paidat. 

Marokko saavutettu

Lievän kiireen ja hikoilun tuloksena Berlingo rullasi Tangerin lauttaan. Tangerin tullitoimet sujuivat yllättävän sukkelasti. Tien päälle päästiin ja tiekarttakin saatiin ostettua.

Rabatissa oli tarkoitus tavata Dris vesiministeriöstä. Perille päästyämme olimme aivan hukassa, mutta nuoret kojukauppiaat lähtivät autollaan näyttämään tietä. Marokon vieraanvaraisuus on omaa luokkaansa. Juha kurvaili kapeilla kujilla poikien Nissanin perässä, kunnes päästiin kohtaamispaikalle. Sieltä jatkettiin Drisin seurassa Tafilalet -järjestön toimistolle. Tapasimme puheenjohtaja Muhammedin joka esitteli järjestön toimintaa. Ensisijaisesti he toimittavat lääkäri- ja sairaanhoitoa sekä lääkkeitä syrjäisiin kyliin.

Muhammed järjesti meille yösijan Urheilu- ja nuorisoministeriön tiloista. Ennen yöpuuta, vierailimme Muhammedin kotona. Joimme teetä Marokkolaiseen tapaan ja keskustelimme Skandinaviasta, islamista... kaikesta. Muhammed vitsaili Nuutin ja Svenin parroista. Näytämme kuulema terroristeilta. Dris vei meidät vielä yöpalalle katukeittiöön. Erittäin maukkaita sooseja, kanaa, riisiä, leipää. Marokkolainen vieraanvaraisuus on totisesti omaa luokkaansa.

Onnistunut ja mielenkiintoinen ensimmäinen päivä Marokossa.

Muhammedin kotona teen jälkeen. Vasemmalta:
Juha, Dris, Antti, Nuutti, Muhammed

Iltapalaa.

Tarif

Ilta pimenee Tarifissa, Marokko on enää 14km päässä. Huomenna ajamme uskollisen ratsumme lauttaan ja vaihdamme maanosaa. Nyt Afrikan kynnyksellä muistelemme lämmöllä, yli 5000km, matkamme varrelle sattuneita ihmisiä ja paikkoja. Enkelimäiset autonparantajat Tanskassa, yksinäinen hevosystävämme Ruotsissa, Flamenkoa armottomasti bailaavat mummot Kataloniassa, punk- flamenko- kansanmusiikki- viikinkimetalkeikkoja. Yleisesti kaikkia meitä ystävällisesti ja pyyteettömästi auttaneita ihmisiä. Hyvää yötä ihmiset. Menemme nukkumaan, sillä huomenna se matka vasta alkaa.

Hieman Gibraltarin jälkeen. Marokko näkyy takana.

Alkuruoka Tarifin Eco Centerissä:
tuoretta ruisleipää, vihanneksia, tomaatti-
vuohenjuustosoosi

Tarifin ranta. Vasemmalla Atlantti ja oikealla Välimeri.

Flamenkoa Portboussa

Berlingo lasketui tiuhaan mutkittelevaa serpentiinitietä alas Portboun kylään Espanjan puolelle. Alkuiltaa vietettiin rauhallisissa merkeissä välimeren rannalla ja myöhemmin Ruotsi - Englanti ottelua seuraten.

















Illan pimetessä kohtasimme juhlaseurueen, joka oli asettunut pienen kahvilan terassille kitaroineen. Flamenko raikas Katalonian yössä...

http://youtu.be/pAdLWFXyUII

Myös Turku - Zakr miehistö pääsi näyttämään kyntensä, kun 80 -vuotias espanjatar haki Juhan, Svenin ja lopuksi Antin tanssiin. Suomalainen mies sittenkin yllättävän tulinen kun puitteet vain ovat kohdallaan.

Tänään saavuimme Barcelonaan, jossa vietämme huomisen päivän ja jatkamme matkaa yöajolla. Alkaa olla päivisin turhan kuuma ajaa pidempiä matkoja.

Saksan mailla ja hieman Ranskassa

Hampuri jäi taakse jokunen päivä sitten. Sunnuntain ruuhkista johtuen etappimme Thomann, vaihtui Hampuria lähempänä olevaan Goslarin kaupunkiin. Söimme tuossa hienossa kaupungissa hulppeissa maisemissa.



Matkalla kävimme tietenkin panssarimuseossa.



Goslarista lähtiessämme Berlingo joutui ylämäessä turhan kovalle koetukselle ja se rupesi keittämään jäähdytysnesteitänsä. Jälleen matkan reittiä täytyi muuttaa että välttyisimme mäiltä.

Seuraavaksi matkakohteeksemme valikoitui Baden-Badenin kylpyläkaupunki, jossa retkueestamme 2/4 kävi kylpemässä loistokkaassa Friedrichsbadissa.



Kuvassa kylpylän Reneissance-sali, tai joku semmoinen.





Reissun ensimmäinen ruokakuva on otettu Ranskassa Thann-nimisessä kaupungissa tiistaina. Kovin pizzan näköistä, mutta sitä se ei kuitenkaan ole!

Keskiviikkona blaastattiin miltei 600 kilometriä Ranskan rivieran huitteille. Rannalla ei olla vielä vaan viiniviljemien ympäröimässä Goudarguesissa. Huomenna perjantaina näemme toivottavasti välimeren!

Reissun toisessa ruokakuvassa Antin chorizo & marguez makkaralajitelma.