Zakr

Lauantaina 23.6.

Varhain aamulla lähdimme Berlingolla kohti Zakrin kylää. Matkan varrella poimimme kyytiin paikallisia vaikuttajia. Käännyimme aina vain pienemille teille kunnes lopulta olimme kivikoisella polkutiellä, joka luikerteli jyrkästi kohoavien vuortenseinämien välissä. Tunnelma Berlingossa oli jännittynyt. Hetki jota kaikki olivat odottaneet pitkään olisi kohta käsillä.

Pitkän mönkimisen jälkeen Zakrin kylän koulu pilkisti vihdoin vuorten välistä. Koulun portin molemmin puolin liehui Marokon ja Suomen liput. Koko kylä oli asettunut pihalle kahteen riviin, muodostaen tervetuliaiskujan. Miehet muodostivat toisen rivin ja lapset toisen. Naiset istuivat kauempana takana. Lapset lauloivat kun etenimme kujaa kätellen jokaista miestä.

Kujan päässä asetuimme avonaiseen telttaan, josta näki koulun pihalle. Kanssamme teltassa istuivat yhteisön vaikutusvaltaiset henkilöt, imaami, kylänpäälikkö, johtajia, Muhammed. Joimme teetä Marokkolaiseen tapaan, puheita pidettiin, lauluja laulettiin. Lauloimme vastineeksi maammelaulun. Aika epätodellista katsella Marokon vuoristossa liehuvaa Suomen lippua, kun samalla muistelee kansallislaulumme sanoja. Neljän hengen kuoroksi biisi meni kuitenkin ihan hyvin.

Taustalla kohoavat vuoret, uhmaavan tumma taivas ja tuulessa soivat Koraanin säkeet, joita nuori koululaistyttö lauloi, jännityksestä vapisevalla äänellä, veivät meidät toiseen aikaan. Tuntui samalta kuin hetkeä ennen kun lähdet Indiana Jonesin kanssa vuoren sisään luolaan etsimään muinaista aaretta. Kaikkihan tietävät sen tunteen.

Seuraavaksi söimme about tuhannen tarjottimen verran ruokaa, joimme teetä, juttelimme ja vahdoimme sähköpostiosoitteita. Tunnelma alkoi kääntyä vähemmän viralliseksi.

Ruoan jälkeen kuljimme ympäri koulun pihaa. Lapset ja ei enää niin lapset innostuivat Antin ja Svenin kameroista. Hassut naamat toimivat näköjään missä päin maailmaa tahansa. Lapset räkättivät.

Meille oli muutaman päivän verran vakuuteltu, että kylä odottaa meitä kovasti ja kaikki ovat vilpittömän iloisia saapumisestamme. Kun katseli ympärilleen, oli helppo yhtyä väitteeseen.

Päivä oli yksi mieleenpainuvimmista päivistä, ellei mieleenpainuvin, Berlingon matkalaisille.


Sunnutaina 24.6.

Vierailimme Marokon parlamentin edustajan kotona. Kaunis koti tarjosi tutun kuvion. Ruokaa kannettiin tarjotin kaupalla eteemme ja Turku - Zakr kävi kimppuun. Vihanneksia, hedelmiä, lihaa, nuudelimaisella asialla täytettyä kanaa, riisiä, herkullisa vihanneksia. Erittäin maukas lounas.

Ruoan jälkeen koko seurue asettui sohville pötköttelemään. Valot himmennettiin ja hetkenpäästä eri puolilta huonetta kuului kuorstausta. Vaikea kuvitella sama tilanne esim. Kataisen kotona.

Illalla kävimme Hammamissa. Otettiin pesu ja hieronta. Holvikaarissa raikui huuto kun raavat Marokon miehet ottivat poitsut käsittelyyn. Mahtava ja rentoutunut tunne oli jälkeen päin.

Hamamin jälkeen söimme kaupungin johtajan luona illallisen. Tuttu kuvio jälleen kerran. Tarjottimia, ruokaa, tiedättehän.