Perjantaina 22.6.
Rabatista jatkoimme matkaa kohti Goulmimaa. Vuoristoinen nousu laittoi Berlingon kiehumaan. Onneksi löysimme pitkän nousun päässä huoltoaseman, jossa Berlingo sai ensiapua. Huoltamon nauravaiset automiehet viilensivät moottorin ja puhdistivat jäähdyttmen. Berlingo oli taas valmis jatkamaan.
Goulmimaan saavuttiin illan pimeässä. Asetuimme taloksi Zakrin koulun rehtorin Muhammedin kotiin. Pääsimme suoraan illallispöytään ja ruokaa kannettiin pöytään suunnilleen saman verran kuin suomalaisissa häissä yhteensä.
Dris Rabatista sanoi jotain minkä olemme saaneet kokea varsin perinpohjaisesti:
"In Morocco eating is never a problem."
Lähipäivinä olemme vieraileet useissa kodeissa ja juuri kun olet saanut yhden tarjottimen putsattua, seuraava odottaa pöytään asettamista. Tarjotin tarkoittaa tässä tapauksessa pienen kahvipöydän kokoista lautasta joka on kukkurallaan ruokaa. Lihavartaita, kanaa, cus cusia, riisiä, sooseja, vihanneksia ja hedelmiä. Syöminen ei tosiaan ole Marokossa ongelma. Vai onko sittenkin.
Muhammedin perheen naiset olivat valmistaneet meille saapumisen kunniaksi cus cusia, jota tarjoillaan yleensä pyhänä. Tunsimme itsemme erityisen tervetulleiksi. Illallisen jälkeen kipusimme talon katolle, jonne levitimme suuria mattoja, joiden päällä nukkua. Katselimme tähtitaivasta ja yön viiletessä unikin hiipi silmään.
 |
| Iloiset automiehet, jotka show -elkein pelastavat työksensä suomalaisia automatkailijoita. Juha lahjoitti ukoille Turku - Zakr T-paidat. |
